Meillä oli kuulkaa niin huisin jännä viikonloppu! Esikoisella showtanssin ikäkausimestaruuskilpailu ja pojalla jalkkisturnaus. Koko viikonloppu oltiin aamusta iltaan menossa, pääasiassa tanssikilpailuja seuraamassa, koska niitä on paljon harvemmin kuin noita jalkkispelejä. Silti juuri tänään olisi ilmeisesti pitänyt päästä jalkkispelejä katsomaan, niin huikean pelin kuului poika pelanneen maalivahtina. Liekö tuuria vai onko sillä sitten merkitystä, että hän aamulla uhosi pelaavansa tänään ihan täysillä.
Tanssikilpailuihin sitä jännitystä vasta liittyikin. Kun käytännössä koko talven treenaa tätä yhtä tapahtumaa varten, tiivistyy siihen paljon odotuksia. Esikoisen tanssiporukka oli ensimmäistä kertaa kilpailuissa mukana ja hienosti sijoittuivat seitsemänsiksi. Tyttöä itseä harmitti niukka tippuminen finaalista (kuusi parasta päästi sinne asti), mutta kehystetty diplomi ja ruusu toivat hymyn huulille ikimuistoisen, mutta myös rankan viikonlopun jälkeen.
Tuskin nämä viimeisiksi kisoiksi jäävät. Intoa tytöllä on nyt enemmän kuin koskaan ja tämäkin ilta on treenattu, vaikka kisat ovat jo ohi. Kummasti sitä saa muidenkin esityksistä boostia omaan ilmaisuun ja liikkeiden hiomiseen.
Ensi viikolla vielä yksi oppilasnäytös ja sitten tanssiharrastus jää kesälomalle.
Jalkkiksesta sen sijaan ei eroon pääse kesällä eikä talvella :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!