Eipä uskoisi, että on helmikuu, kun ympärilleen katsoo. Aurinko paistaa, lumen tilalla on vesilätäköitä ja ulkona tuoksuu kevät. Aamulla töihin mennessä mittari on jo reilusti plussalla. Eilen kaivelin esiin välikausivaatteita, tänään aurinkolaseja.
Lasten aurinkolasit ovat olleen leikkikäytössä ja jonkun viikon. Pehmoleluillekin niitä on puettu.
(On se muuten jännä, miten lapset valmistautuvat luonnostaan näihin vuodenajanvaihteluihin. Kesäaikaankin siirtyvät oman unirytminsä kanssa jo vähän ennen kuin kelloja siirretään ja nytkin jo huomaa, että aamuherätykset ovat alkaneet aikaistua.)
Tänään viisitoistaminuuttinen välituntivalvonnassa kevätauringonpaisteessa oli jo niin kova vaikka silmille ja päälle, että omatkin lasit oli kaivettava esiin. Onhan se aurinko silloin tällöin paistanut jo aikaisemmin, mutta tänään teki jo vaikeaa pitää silmiään auki ilman laseja. Minä olen niin migreeniherkkä, että olen ihan riippuvainen aurinkolaseista.
Vaikka luminen talvikin olisi ollut ihana, niin kyllähän tällainen auringonpaiste saa mielentilan kohoamaan ihan väistämättä. Aurinko tuo mukanaan lupauksen uudesta ja vaikka miten väsyttää huonosti nukuttujen öiden jäljiltä, ei voi muuta kuin hymyillä ja imeä itseensä kevään tuoksuja ja auringonvaloa.
Joko teilläkin odotetaan kesää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!