torstai 31. lokakuuta 2013

Lelulehtien houkutteleva maailma

Tässä jo yksi päivä bloggasin ekaluokkalaisen esikoisen lahjatoiveista: iPad-mini, korviksia, MP3-soitin ja muuta "ison tytön" tavaraa. Keskustelimme silloin, että iPad on kyllä niin iso toive, että JOS joulupukki se toisi, niin sitten ei varmaan paljoa muuta saisi. Esikoinen oli tuolloin ymmärtäväinen ja erehdyin jo kuvittelemaan, että tänä vuonna ei tulisikaan loputonta lelutoivelistaa, jossa tärkeimpien toiveiden kärki vaihtuisi viikottain tai jopa päivittäin ihan sinne aattoon asti. Taisin kuitenkin olla väärässä. Tällä viikolla postilaatikkoon on alkanut tipahdella leluesitteitä, joista lapset ovat tapelleet, ja kappas - joulupukille lähetettävä lahjatoivelista on laajentunut yhdestä paperista kolmeen. Siis pelkkä esikoisen lista.



Minkäs sille mahtaa, kun lehdestä löytyi niin monta hienoa Lego friends -pakkausta, nukkejuttuja, monstereita ja esikoisen ikuisia kompastuskiviä: liikkuvia ja äänteleviä eläimiä...


Keskimmäinen ei kyllä jäänyt ainakaan kakkoseksi. Eipä ollut montaa legoa, autoa, robottia tai muuta peliä, jota hän ei ihan ehdottomasti juuri nyt tarvitsisi. Tai kuten hän itse asian ilmaisia: "Minä OTAN tuon ja tuon ja tuon."


Ainoa, jolla järki pysyi suurinpiirtein päässä oli alle kolmevuotias kuopus, joa leikkasi ja liimasi muutaman äidinkin mielestä ihan fiksun toiveen: palapelin, palikkatornin, nuken ja nuken tarvikkeita. Juuri tällaisilla leluilla hän leikkii päivät pitkät päiväkodissa ja kotona.


Sovimme, että laitetaan kirjeet äkkiä menemään joulupukille, että sitten voi unohtaa, mitä on toivonut ja joulupukki tuo jotain kivoja yllätyksiä.

Tosin tiedän jo kokemuksesta, että sekään ei onnistu. Toivomukset lisääntyvät ja vaihtuvat jokaisen uuden mainoksen ja kaupassakäynnin myötä. Siitä huolimatta minulla ei ole sydäntä piilottaa näitä lehtiä lapsilta. Niin iloinen hetki tämä selaileminen, leikkaaminen ja liimaaminen on joka vuosi. Sitä paitsi  ainakaan tähän asti ei suuria pettymyksiä ole jouluaattona koettu, vaikka koko listaa ei joulupukki ole ikinä tuonut.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Suklaasuukko-kummitukset

Halloween-valmistelujen sarja sai tänään jatkoa, kun keksimme tehdä sopivasti kummituksen muotoisista Brunbergin suukoista kummituksia. Valkoista silkkipaperia päälle, mustalla lahjanauhalla suukon ympäri kiedottuna ja silmät mustalla tussilla. Todella helppoa ja nopeaa.


 Näitä pitänee tehdä jokaiselle Halloween-vieraalle!





Osa kummitukssta muutti lyhdyn sisälle asumaan.







Halloween, me alamme olla valmiita!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kurpitsalyhty

Sairasloma jatkuu ja aikaa riittää lasten kanssa värkkäämiseen. Ihanhan tässä tulee ikävä kotiäitiaikoja.

Viikonlopun kauppareissulla ostimme ison kurpitsan, joka on odottanut jääkaapissa käsittelyä. Tänään oli sen aika.

Esikoinen piirsi ensin suunnitelman paperille, sen jälkeen merkkasi silmät, nenän ja suun kurpitsan päälle.


Sen leikattiin kansi/hattu irti


ja koverrettiin sisus tyhjäksi.



Lopuksi oli äidin tehtävä leikata silmä, nenä ja suu esikoisen suunnitelman mukaisesti.


Valmista tuli!


Nyt pikkupotilas tekee läksyjä hurjassa Halloween-valaistuksessa.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. Hurjilla muffinseilla.

Monesti sitä on pelätty ja odotettu, mutta nyt se tuli ihan puskista: VESIROKKO! 


Ensimmäiset näpyt ilmestyivät eilen, diagnoosi varmistui tänään.
Ainakin kiire loppui taas siihen.

Potilaalla on kenties ollut vähän tylsä päivä. Kun hain koulusta läksyt, hän kysyi iloisesti: "Saanko tehdä nämä kaikki?"

Hänen oma toiveensa ajankuluksi oli leipominen, joten etsimme aina yhtä luotettavilta Kinuskikissan sivuilta Halloween-viikolle sopivan lakritsisten muffinsien ohjeen, kaivoimme koristelutarpeet (sokerikuorrutetta, sokerimassaa, pääkallohammastikkuja, turkinpippurirouhetta sekä kimallegeelejä ja kermavaahtoa) esiin ja aloimme värkätä.


Tupperikutsuilta aikoja sitten saatu pyöreä muottikin pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, sillä sai juuri sopivan kokoisia mustia ympyröitä muffinsien päälle.


Tähän hommaan ei tarvitse ainakaan meidän lapsia kahdesti käskeä, ovat aina innolla mukana!


Pikkuprinsessa valitsi tyylilleen uskollisena vain vaaleanpunaisia ja violetteja kimallekoristeita.


Äidin ja isosiskon muffisseista tuli vähän hurjempia.



Kuka vesirokkoa pelkäämätön tai sen jo sairastanut tulisi auttamaan näiden tuhoamisessa? 
Sisältä löytynyt kick-patukkaylläri oli äidin mieleen, mutta ei lasten...





sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sisustustarroja Kiinasta

Meillä on 90-luvun talo ja vaikka talon tyylistä sitä on pääosin todella vaikea päätellä, niin seinistä saa vähän vihiä: Kaikissa yleisissä tiloissa on käytetty lasikuitutapettia. Edellisessä kodissamme (joka oli valmistunut samana vuonna kuin tämä) lasikuitutapettia oli makkareita myöten. Lasikuitutapettia ei noin vaan lähdetä vaihtamaan, mutta onneksi pelkkään valkoiseen pienellä pohjakuviolla ei tarvitse lopullisesti tyytyä. Tapetin voi maalata uudelleen ja uudelleen ja lisäksi sitä voi koristaa seinätarroilla.

Edelliseen kotiin tilasin esikoisen huoneeseen seinätarroja jonkin Groupon-diilin lahjakortilla. Ne tulivat muistaakseni Hollannista. Perhoset oli helppo kiinnittää ja ne pysyivät seinässä aina muuttoomme asti. 

Tähän taloon haaveilin heti alkuun ihania tekstejä eri huoneisiin. Mies ei ole näihin yhtä ihastunut kuin minä, mutta ei tyrmännyt ajatusta - kunhan tekstejä ei tulisi olohuoneeseen eikä papertapetin päälle makkariin (tästä tosin vielä aion neuvotella, niin selvä visio minulla on).

Kaverilta kuulin, että hän oli tilannut seinätarroja edullisesti Kiinasta Ebayn kautta. Päätin itsekin kokeilla. Hinnat olivat tosiaan alhaiset: parista eurosta noin kymmeneen euroon postikuluineen, pääasiassa viiden euron luokkaa. Tilaaminen todella helppoa, koska tilauksen pystyi tekemään ebay.fi.-sivuston kautta eli pääosin suomen kielellä. Myyjän kanssa kommunikointiin tosin oli luonnollisesti käytettävä englantia. 

Tilasin viisi tarraa ja toimitus on kesti parista viikosta pariin kuukauteen. Yhden tarran tilalta tuli väärä tarra. Myyjä lupautui lähettämään samaan hintaan uuden, oikean, mutta sitä en ole vieläkään saanut.

Eilen sain vihdoin aikaiseksi liimata tarrat seiniin, mutta se ei mennyt ihan putkeen.

Aloitin kirjastohuoneesta. Teksti piti ensin liimata kontaktimuoville ja sen avulla seinään. Tämä oli kuitenkin vähän haastavaa, sillä kirjaimet liimautuivat kontaktimuoviin voimakkaammin kuin lasikuitutapettiin ja sain pitkään värkätä ennen kuin kaikki oli seinässä. Ja kun kaikki oli seinässä, hoksasin, että olisi pitänyt asetella ne ihan eri tavalla - pariin pidempään riviin. Tässä kuitenkin lopputulos, jotka katselen nyt vähän aikaa, mutta taidan jossain vaiheessa tilata uuden ja laittaa sen tyylikkäämmin paikoilleen.



Seuraavaksi liimasin suloisen apinakuvion pikkuprinsessan sängyn viereen. Tätä ei tarvinnut värkätä kontaktimuovin kanssa, vaan mukana oli palapelimainen ohje, jossa eri tarrat oli numeroitu sekä pieni malli (jonka liimasin sängynpäätyyn). Tarran kiinnittäminen oli helppoa ja mukavaa, mutta asiankääntöpuoli: tarra ei meinaa pysyä lasikuitutapetissa, vaan eilen liimattu tarra repsottaa jo nyt. Tekstit ovat pysyneet moitteetta.


Viimeisenä oli ehkä kaikista haastavin tehtävä: tarran liimaus porraskäytävään, kun kädet eivät meinaanneet ylettää tarran vasempaan reunaan ja tarra taas jumittui kontaktimuoviin. Lopputulos oli kuitenkin parempi kuin kirjastohuoneessa, jossa itse mokasin tekstin asettelun kanssa.


Nyt harkitsen, että kokeilisinko kuitenkin seuraavaksi ihan suomalaisista kaupoista ostettuja tekstitarroja. Olisikohan niitä helpompi kiinnittää...?

Helpot naamiaisasut

Eilen kaksi nuorinta kaiveli roolivaatelipastoa ja leikki merirosvoleikkiä. Tämän kirvoittamana aloin miettiä naamiaisasuja, joita meillä on hyödynnetty tässä vuosien mittaan jokavuotisissa halloween- ja vappunaamiaisissa ja päätin koota niitä yhteen muistellakseni itse sekä jakaakseni viime hetken vinkkejä muille, sillä ainakin meidän kunnassa on perhekerhonaamiaisia yms. ensi viikolla luvassa. Ja jos ei ole, niin äkkiäkös sitä kutsuu tutut koolle mukavaa iltaa viettämään.


1. Yksi suosituimpia asuja poikien keskuudessa lienee merirosvo: sopivan hurja ja helppo toteuttaa. Pääkallopaitaa tai vastaavaa päälle, huivi päähän ja silmälappu silmään. Huiveja löytynee joka perheestä ja silmälapun voi vaikka itse askarrella mustasta kartongista. Jos pääkalloja ei löydy tähän hätään, niin toki muukin esimerkiksi raidallinen asu palvelee tarkoitusta. 

Eräänä keväänä ystäväperheen lapset juhlivat synttäreitä merirosvohengessä ja tuolloin uhrasimme parit vanhat housut merirosvohousuiksi: leikkasimmeniihin repaleiset lahkeet. Asun viimeistelee toki miekka, koukku ja/tai kaukoputki.


Miikkarilla onkin syysmallistossa monta pikkumerirosvon unelmaa ja vauvanhaalarilla ja perheen pienemmätkin puettua samaan teemaan.




Toki kaupoista saa myös merirosvopäällikön hattuja. Alla olevat naamarit olivat jonain keväänä Hesburgerin lasten aterian lahjoja.


2. Noita-asu sopii luonnollisesti Halloween-teemaan ja siihenkään ei muuta tarvita kuin noitahattu ja mustat vaatteet. Noitahattuja ovat kaupat tällä hetkellä pullollaan. 


3.Tyttöjen suosikkiasu lienee prinsessa/keiju/balleriina. Näitä on ainakin meidän perhekerhot olleet pullollaan. Sitä paitsi tämäkin asu on helppo toteuttaa: nätti mekko päälla ja kruunu tai panta päähän, pinnitkin välttävät. Taikasauva ja siivet ovat keijuilla bonusta.






4. Eläinasut ovat hauskoja ja niihin meillä on käytetty ihan vaan yksivärisiä sukkahousuja ja aluspaitoja: valkoisia pupulle, mustia kissalle. Kasvomaaleilla saa ihmeitä aikaan. Ne eivät paljoa maksa ja kestävät vuodesta toiseen (kokemusta on!). Pupunhännän voi tehdä itse pumpulista, tai ostaa edulliseen hintaan esimerkiksi Tiimarista.




5. Valmiilla asuilla saa myös helppoja ja hauskoja kokonaisuuksia. Itse ostin kaksi vuotta sitten huutonetistä kaikille kolmelle satuhahmoasut: Nalle Puhin, Möhköfantin ja Simban. Silmät kannattaa pitää kirppareilla auki, varsinkin naamiaissesonkien välissä!



6. Supermiesasun ainakin meidän poika pukee mielellään päälle.



7. Omissa penkkareissani minä ja kaverini olimme Smurffeja. Ompelimme valkoiset asut itse ja maalasimme kasvot sinisellä kasvovärillä. Esikoinen oli varmaan nähnyt jonkun penkkarikuvan tai kuullut puhuttavan asiasta, sillä viime vappuna hän keksi, että haluaa esittää Smurffiinaa. Valkoinen hattu oli helppo ommella ja se täytettiin vanulla niin, että se pysyi pystyssä. Päälle laitettiin turkoosi pitkähihainen ja turkoosit legginsit sekä hame ja toppi Smurffiinan merkiksi.


8. Omista harrastuksistakin voi kehitellä asuja: Koulun vappunaamiaisissa oli monta jääkiekkoilijaa ja miksei naamiaisiin voisi ratsastajankin mennä.

9. Puuha Peten saa pukemalla farkkuhaalarit vai vaikka miikkarin "työmiehen housut" eli canvashousut, joiden taskuun saa vasaran jne. Keltainen kypärä päähän ja työkalupakki käteen!

10. Omasta lapsuudestani muista kummitusasun olleen hitti. Valkoiseen lakanaan silmänreiät, lakana päälle ja valmista on - eikä kukaan tunnista!

11. Tonttuvaatteita löytyy varmasi joka kodista


12. Pelkkä naamarikin riittää! Nämä neulahuovutettiin vuosi sitten Halloween-viikolla, onnistui alle neljävuotiaaltakin! 


Hauskaa Halloweenia kaikille!