lauantai 25. maaliskuuta 2017

Aamujamit


Mummolaviikonloppu lasten kanssa. Kiireetön aamu. Kohta esikoisen kanssa shoppailemaan.

Poika kävi eilen ennen lähtöä breikkaamassa Johannes "Hatsolo" Hattusen workshopissa. Pikkusen jännitti, kun mukana oli lähes kymmenen vuotta vanhempia breikkaajia ja harrastustaustaa meidän tokaluokkalaisella on vasta kahden ja puolen kuukauden ajalta. Sitä innon määrää, minkä tuolta tunnilta sai, ei kuitenkaan voi sanoin kuvailla. Kaikki olivat vuorotellen käyneet piirin sisällä tanssimassa, myös nämä pienimmät, ja kaikille hurrattiin niin isoon ääneen, että me oven takana saimme tuntea osan tunnelmasta.

Workshopin innostamana tämä aamu aloitettiin jameilla mummolan olohuoneessa.
On se vaan ihan parasta, kun lapsi löytää harrastuksen, josta nauttii, ja jossa saa onnistumisen kokemuksia.




keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Pitkästä aikaa


Pitkästä aikaa koneen äärellä. Pitkästä aikaa uusia kuvia.
Loman jälkeen on ollut kauhea kiire ja vasta vähitellen koti on kuoriutunut kaaoksestaan, vaikka eihän se tekeminen ikinä lopu. Lasten harrastukset, niin ihania kuin ne ovatkin, syövät kuskauksineen niin paljon aikaa, että välillä meinaa stressi iskeä, kun kaikkea ei ehdi kotona eikä töissä - eikä varsinkaan muista. Masennus meinasi maanantaiaamuna iskeä, kun toista kertaa peräkkäin unohdin totaalisesti lähettää pojan tukiopetukseen.

Tytön huoneeseen olen tilannut uudet tapetit. Milloinhan olisi aikaa laittaa ne seinälle? Onneksi pienenpieniä sisustusmuutoksia sentään olen saanut aikaiseksi itseä piristämään.

Olohuone sai pitkän katselun jälkeen uudet verhot. Edelliset ovat olleet ikkunassa melkein neljä vuotta edellisten asukkaiden jäljiltä. Pellavaverhoista haaveilin, mutta koska olohuoneeseen tarvitaan yhdeksän verhoa. olisi hinta ollut niin kallis, etten raaskinut. Tyydyin puuvillaisiin. Nyt pitäisi vielä hommata nipsuja lisää, että saisi verhot ripustettua kunnolla.

Jonkin aikaa sitten käänsin myös maton toisinpäin. Valkoinen vaihtui harmaaseen. Jostain syystä samalla, kun muut keventävät, vaalentavat ja vaihtavat pastelliin, minun mieleni kaipaa harmaata ja luonnon sävyjä olohuoneeseen. Pastellia on vain yhden maljakon ja kynttilän verran esillä.

Uusi sohvapöytäkin olisi haaveissa. Mahtaisiko Ikean reissulta löytyä mitään sopivaa...?











tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kevättä kohti luonnonväreissä





Arki on palannut rytinällä. Kertyneitä rästitöitä niin kodin siivouksen kuin töidenkin saralla yritän kuroa loman jäljiltä kiinni harrastuskuskausten lomassa. Vähän kerrassaan. Unirytmin palauttaminen on taas yllättävän vaikeaa, mutta kyllä se tästä.

Kevät saapuu onneksi vauhdilla ja päivät pitenevät silmissä. Minulla ei tänäkään keväänä tunnu syttyvän oikeen minkäänlaista paloa pastellien suuntaan, joten luonnonväreillä mennään. Pitkästä aikaa tilasin yhden beigen tyynyn, sinisestä puhumattakaan. Erittäin luonnollisissa fiiliksillä mennään, mustakin saa vähän vähentyä ja sisustus pehmentyä.

Kuisti näyttää omaan silmään nyt kutsuvalta. Pitäisi vaan hommata sinne vähän enemmän hengissä olevia kasveja, kun olen onnistunut palelluttamaan pari vanhaa :D

Voimia arkeen!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Ylläs parhaimmillaan, aamusta iltaan

 
Ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen tultiin Lappiin lomailemaan. Jo oli aikakin - varsinkin kun meiltä esimerkiksi tänne Ylläkselle on vain noin viiden tunnin ajomatka. Paljon vähemmän kuin Helsinkiin tai Turkuun.

Toisaalta, odottaminen on ilmeisesti kannattanut, sillä luonto on tarjonnut tällä viikolla parastaan. Sää on ollut uskomaton. Aurinko on paistanut tähän asti lähes tauotta pilvettömältä taivaalta ja pari päivää saatiin laskea huipulta asti ilman kasvoille osuvaa viimaa. Tuulta ei ole ollut nimeksikään ennen eilistä. Edes minua ei ole rinteessä paleltanut! 

Nelos- ja kakkosluokkalaiset painelevat mäkiä alas tottuneesti samaa tahtia kuin minä, heidän kanssa voi jo itsekin oikeasti nauttia ja keskittyä laskemiseen. Eskarilainen, joka on luonteeltaan kova varmistelija uusissa asioissa ja jonka pitäisi osata kaikki heti täydellisesti, suostui tällä reissulla ensimmäistä kertaa kokeilemaan laskettelusuksia ja ihastui heti. Hänen kanssaan ei kuitenkaan vielä huipulle asti menty muuta kuin maisemia katsomaan - mummon kanssa sai vielä tulla gondolilla alas. Puolta rinnettä on sen sijaan ankkurilla jo tahkottu vauhdinhurma silmissä.

Vaikka aika on pääosin kulunut mutkamäessä, on ehditty myös verestää minun lapsuudenmuistojani hiihtämällä ihan perinteiseen tyyliin Aurinkotuvalle munkkikaakaolle ja poroja katsomaan. Samaan paikkaan suuntasivat minun lapsuuteni hiihtolomareissujen lenkit.

Isomman tytön haave oli, että jospa näkisimme täällä revontulia. Eilen illalla saunan jälkeen lähdimme pihalla niitä etsimään. Siinä seisoskellessamme taivas tarjosi meille koko väriskaalan, aivan kuin tilauksesta!

Mitään enempää on vaikea kuvitella toivovansa. 
(No, korkeintaan jalustan ja paremmin onnistuneet asetuksen revontulien kuvaukseen :D)

 








  




 






lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kemin lumilinnassa, terveenä ja lomalla!




Matkaan päästiin, jee! Toissapäivänä minä olin kuumeessa, eilen esikoinen, mutta tänään ei kukaan. Saa nähdä, onnistuvatko hiihdot ja laskettelut, mutta ainakin reissussa ollaan. Yksi tavoite saavutettu.

Ajopäivän ohjelmaan kuului pysähdys Kemin lumilinnassa. Viimeksi koko perheellä lumilinnassa on käyty seitsemän vuotta sitten, eikä kukaan lapsista muistanut siitä mitään. Itse kävin ulkomaisten vieraiden kanssa pari kolme vuotta sitten ja minusta ja vieraista elämys silloin oli upea. Nyt odotukset olivat korkealla ja lapset kyllä tykkäsivät. Minusta linna oli viime kerralla vielä hienompi - tai sitten aika kultaa muistot. Sää oli vertaansa vailla ja Kemi näytti parhaat puolensa, kun auringon paisteessa katselimme merellä liikkuvia hiihtäjiä.

Toivottavasti aurinko jaksaa antaa parastaa koko loppulomankin ajan.


   






 



torstai 2. maaliskuuta 2017

Arvonnan voittaja ja muita kiitollisia kuulumisia


Joel Jyringin korttinipun arvonta päättyi jo sunnuntai-iltana, mutta nyt vihdoin sain arvottua onnellisen voittajan. 

Blogin postaustahti on hiipunut viime aikoina ihan tietoisistakin syistä. Olen niin onnellinen siitä, että olen onnistunut kaikin puolin ottamaan iisimmin kuin esimerkiksi pari vuotta tai ehkä vuosikin sitten ja välttämään itselle asetettuja velvoitteita ja tavoitteita. Olen onnistunut ainakin omasta mielestäni keskittymään enemmän itseen, perheeseen ja vähän myös ystäviin, vaikka tästäkin huolimatta kiireinen harrastusarki syö monta iltaa viikossa ja pääosin rupattelu tuleekin hoidettua lasten harrastuskuskausten lomassa, kun odotusauloissa näkee muita äitejä. Sisustanut olen sitä mukaa, kun siihen on luontevasti jäänyt aikaa, mutta mitään isoa hommaa en ole ottanut. Ja blogiakin olen päivitellyt fiiliksen mukaan. Jos on illalla väsyttänyt, tai on miehen kanssa on yhdessä alettu katsoa leffaa tms. tekemistä, on kone saanut jäädä kiinni.

Vaikka lapsilla on paljon harrastuksia, on onnistuttu priorisoimaan ja olen oppinut myös välillä ilmoittamaan, että poika ei osallistukaan jokaiseen jalkapalloturnaukseen tai treeneihin, vaan on otettu aikaa olla kotona. Aikaisemmin tuntui ja edelleenkin on vielä opettelussa, että välillä on vain kieltäydyttävä menoista, että ehtii nauttia elämästä.

Tällä viikolla olen iloinnut muun muassa siitä, miten helppoa esikoisen koulun käynti on. Yleensä hän ei ota eikä tarvitse apua, mutta tällä viikolla hän oli oikein hyväntuulinen englannin koetta edeltävänä iltana ja kertailimme yhdessä. Se oli aivan ihanaa! Tytöllä on niin hyvä muisti ja päättelykyky, että hän oppii asiat kerrasta ja minä olen hänen puolestaan onnellinen siitä, että koulunkäynti on hänelle helppoa.

Pojan kanssa läksyjä tehdään yhdessä joka ilta. Se ei ole yhtä nautinnollista, koska yleensä saan suoraan sanottuna jankuttaa (=muistutella), että hän saa tehtävät etenemään. Sen sijaan pojan vahvuus on hänen sosiaalinen rohkeutensa ja reippautensa. Eilen aamulla kakkosluokkalaisen hammaslääkäri ajoittui siten, että pojan piti kävellä sinne yksin kotoa ennen koulun alkua, kun meillä muilla oli työpäivä alkanut aiemmin. Sen enempää kyselemättä hän vain varmisteli, että mihin kellonaikaan pitäisi lähteä, että ehtii perille. Kun kysyimme, tietääkö hän, missä hammaslääkäri sijaitsee, hän vastasi, ettei tiedä. Tämäkään ei kuitenkaan aiheuttanut epäilyksiä selviämisestä. Lupasin tulla välitunnin alettua perästä. Siinä vaiheessa, kun ehdin paikalle, oli homma jo loppusilausta vaille valmis. Ehdin kuulla lääkärin suusta, ettei hänellä ole tässä suussa mitään tehtävää, kun hampaat ovat niin siistit ja puhtaat. Joku ystävällinen hoitaja oli tullut auttamaan poikaa heti hänen terveyskeskukseen päästyään ja kysellyt, mihin hän on menossa. Poika oli kertonut menevänsä hammaslääkäriin, joten hänet oli opastettu ilmoittautumisluukulle ja sieltä eteenpäin odottamaan käytävään. Poika ei ollut millänsäkään, vaikka olin aika reilusti myöhässä.

Pienimmäinen ilostutti tänään toimimalla henkilökohtaisena hoitajanani, kun jäin töistä pois tautia potemaan. Hän on hoitanut itselleen syömistä ja tuonut minulle pyynnöstäni vettä jne., kun olen huonovointisena makaillut patjalla. Koko päivän olen odottanut, että mahatauti iskisi kunnolla päälle, mutta nyt elämä näyttää voittavan, enkä ole edes alkanut oksentaa. Mikä lie pöpö vai joku noron esiaste. Se selvinnee parin päivän päästä, kun nähdään, kuinka moni muu täällä alkaa oireilla ja siirtyykö hiihlomareissuun lähtö...

Kiitollisuutta on viimeisen parin viikon kuluessa osannut osoittaa myös ihan normaaliarkea kohtaan. Ystäväperheen elämä koki sellaisen yllättävän pysäytyksen, joka vaatiin sopeutumista vielä pitkään, että muistaa itsekin taas olla tyytyväinen siihen, että olemme kaikki perusterveitä ja arki rullaa.

Niin ja sitten vielä se arvonnan voittaja. Random.org arpoi kortti pinon tällä kertaa Facebookin puolella kommentoineelle Jaana Tolvaselle. 
Onnea Jaana!
Laitathan osoitetietoja korttien postitusta varten tulemaan.


lauantai 25. helmikuuta 2017

Varaslähtö laskiaiseen



Aivan ihana auringonpaiste sattui tänään paikalliselle laskiaisriehapäivälle. Pikainen mutka käytiin nauttimassa poniajelusta, laskiaismäestä, makkaroista ja ampumahiihdon testaamisesta omien lasten ja yhden pienen ystävän kanssa - ja ulkoilu päälle leivottiin tietenkin herkkupullat.

Ihanan rento lauantai - ja enää viikko lomaan!